Positiivinen psykologia: Mistä onnellisuus muodostuu?

Positiivisen psykologian ansiosta tiedämme nykyisin melko tarkkaan mistä onnellisuus muodostuu. Vastaus on hyvin erilainen kuin mitä vaistomaisesti oletamme.

Positiivisen psykologian lyhyt historia

Valtaosa 1900-luvun psykologiasta keskittyi ihmisten pahoinvointiin ja sairauksien hoitoon, sivuuttaen onnellisuutta koskevat kysymykset hämmästyttävän täydellisesti. Vasta 1990-luvun lopulla alettiin toden teolla soveltaa kliinisen psykologian tutkimusmenetelmiä onnellisuuden salojen selvittämiseen. Ja kun tuohon työhön ryhdyttiin, alkoi vastauksia tulla melkoista vauhtia.

Yksi asia, jonka positiivinen psykologia on pystynyt osoittamaan aika lailla aukottomasti on, että ihmisillä on taipumusta keskittyä onnen etsimisessä aivan vääriin asioihin. Kuten esimerkiksi rahaan.

Raha tuo onnea

Vanha kansanviisaus sanoo, ettei raha tee onnelliseksi. Itse asiassa raha kyllä lisää onnellisuutta. Mikäli tarkastelemme pelkästään rahan vaikutusta, ja suodatamme tuloksista kaikki muut muuttujat, voimme huomata että rahan määrä todellakin korreloi onnellisuuden kanssa – mitä enemmän rahaa, sitä onnellisempi ihminen. Myytti rahan onnelliseksi tekevästä vaikutuksesta näyttäisi olevan sitkeä juuri siksi, että se pitää osittain paikkansa.

Raha siis lisää onnellisuutta. Hyvä. Seuraava kysymys on kuinka paljon? Ja vastaus on: todella vähän. Rahan vaikutus onnnellisuuteen on niin häviävän pieni, että jos tavoitteena on tulla onnelliseksi, mikään rahamäärä ei tule koskaan riittämään. Onneksi parempiakin strategioita on olemassa, ja voimme tässäkin kääntyä positiivisen psykologian puoleen.

Onnellisuuden osa-alueet

Positiivinen psykologia on onnistunut vakuuttavasti kartoittamaan mitkä asiat vaikuttavat ihmisen onnellisuuteen – ja kuinka paljon. Ensisilmäyksellä tutkimustulokset saattavat tuntua uskomattomilta ja hämmentäviltä. Tieteellistä näyttöä on kuitenkin paljon, ja positiivisen psykologian kentällä asiasta tuntuu vallitsevan vahva konsensus.

Seuraava jaottelu löytyy Sonja Lyubomirskyn kirjasta The How of Happiness, joka on yksi positiivisen psykologian virstanpylväistä. Lyubomirskyn mukaan onnellisuus voidaan jakaa karkeasti kolmeen osa-alueeseen: olosuhteet, tietoinen toiminta ja geenit.

Mikä määrittelee ihmisen onnellisuuden?

Olosuhteet: 10 %

Jos jätät mieleesi yhden asian tästä artikkelista, olkoon se tämä: olosuhteiden vaikutus onnellisuuteen on hyvin pieni. Yleensä ihmiset olettavat olosuhteiden vaikuttavan paljon, ja aliarvioivat oman ajattelun ja asenteiden vaikutuksen.

Olosuhteiden osuudeksi on merkitty vain 10 %. Yrittävätkö tutkijat oikeasti sanoa, että kun laskemme yhteen kaikki ulkoiset tekijät (työn, kodin, varallisuuden, parisuhteen, perheen, omistetut tavarat jne.), niin näiden tekijöiden kokonaisvaikutus onnellisuuteemme on vain vaivaiset kymmenen prosenttia? Kyllä. Ja asiasta on melkoinen määrä tutkimustietoa.

Ulkoiset tekijät saattavat kyllä hetkellisesti heilauttaa onnellisuuttasi suuntaan tai toiseen, mutta muutaman kuukauden kuluessa onnellisuutesi palaa melko tarkkaan samalle tasolle kuin mitä se oli ennen ulkoisten olosuhteiden muutosta.

Tätä olosuhteiden vähäistä vaikutusta voi olla vaikea uskoa, mutta siinäpä se juuri on: olemme todella huonoja arvioimaan mikä tekee meidät onnellisiksi.

Geenit: 50 %

Kaksostutkimusten perusteella geeneillä on merkittävä vaikutus onnellisuuteemme. Vaikka emme pysty muuttamaan geenejämme, suuri osa positiivisen psykologian tutkijoista tuntuu olevan sitä mieltä, että pystymme ainakin jossain määrin vaikuttamaan myös tähän osa-alueeseen. Oman kokemukseni valossa tähän osa-alueeseen pystyy vaikuttamaan hyvinkin paljon.

Geenien vaikutusta onnellisuutemme on kutsuttu myös kiintopisteeksi (englanniksi “set point” tai “baseline”), eli onnellisuuden tasoksi johon vaistomaisesti hakeudumme aina takaisin. Ilmiö on todella mielenkiintoinen, ja olen kirjoittanut kokonaisen artikkelin tästä onnellisuuden kiintopisteestä.

Tietoinen toiminta: 40 %

Oman tietoisen toimintamme merkitys on erittäin suuri, ja se on lisäksi osa-alue, johon meidän on kaikista helpointa vaikuttaa. Siksi Lyubomirsky ja muut psykologit suosittelevat keskittymään juuri tähän osa-alueeseen.

Lyubomirsky antaa hyvin konkreettisia neuvoja miten kannattaa toimia ja ajatella, jotta saamme mahdollisimman paljon irti tästä 40 %:sta, ja jotta pystymme ainakin jossain määrin vaikuttamaan myös geenien osuuteen. Näiden strategioiden toimivuus on osoitettu useissa kliinisissä kokeissa. Harva self-help kirja pystyy sanomaan samaa omista neuvoistaan.

Vaikka itse hyödynnän hieman toisenlaista lähestymistapaa, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan myös Lyubomirskyn strategioita. En näe mitään syytä miksi ne eivät toimisi, jos neuvoja noudattaa. Painotan kuitenkin sanaa “jos”, koska omassa elämässäni Lyubomirskyn strategiat jäivät kirjan lukemisen jälkeen yhtä vähäiselle käytölle kuin kaikkien muidenkin self-help kirjojen neuvot sitä ennen.

Mutta miksi hyvät neuvot jäävät niin helposti noudattamatta? Siinäpä tuhannen taalan kysymys. Tulen käsittelemään tätä, ja muita alitajunnan kieroja vaikutuksia tulevissa artikkeleissa. Alitajunnan vaikutus valintoihimme on niin voimakas, että mikäli sen jättää huomiotta, voi todellakin odottaa jäävänsä loputtomasti kiertämään samaa kehää kuin tähänkin asti.

Aivan ylivoimaisesti paras löytämäni tapa vaikuttaa omaan ajatteluun ja edistää tätä kautta omaa onnellisuutta on yksinkertainen tekniikka nimeltään The Work of Byron Katie. Olen kirjoittanut tästä kokonaisen artikkelin: The Work. Suosittelen kaikille.

Eikö ihmissuhteet olekaan ratkaisevia?

Toisissa tutkimuksissa on saatu ristiriitaisilta vaikuttavia tuloksia. Esimerkkinä mainittakoon Harvardin yliopiston valtaisa tutkimus, jossa on seurattu yli 700 aikuisen hyvinvointia ja onnellisuutta 75 vuoden ajan. Tutkimuksen mukaan selkeästi tärkein ihmisten onnellisuutta ja hyvinvointia määrittävä tekijä on hyvät ja läheiset ihmissuhteet.

Eikö tässä ole aivan räikeä ristiriita? Lyubomirsky et al. väittää, että ihmissuhteiden vaikutus on alle 10 %, ja Harvardin tutkijat sanovat, että ylivoimaisesti tärkeintä ovat hyvät ja läheiset ihmissuhteet. Ristiriita on kuitenkin vain näennäinen.

Ihmissuhteet kyllä kuuluvat Lyubomirskyn tutkimuksessa olosuhteisiin. Sen sijaan ihmissuhteiden laadun määrittelee jäljelle jäävät osa-alueet eli geenit ja tietoinen toiminta. Kukaan ei ole väittänyt huonojen ihmissuhteiden lisäävän onnellisuutta. Siksi ihmissuhteiden määrän lisääminen (olosuhteet) ei vaikuta onnellisuuteen, mutta ihmissuhteiden laadun lisääminen vaikuttaa (oma ajattelu ja asenteet).

Näennäisen ristiriitaiset tulokset lopulta tukevatkin toinen toisiaan.

Facebook

comments

Kommentoi artikkelia