Onnellisuuden kiintopiste

Ainoa tapa tulla pysyvästi onnellisemmaksi näyttäisi olevan oman onnellisuuden kiintopisteemme muuttaminen. Ainoa tapa muuttaa kiintopistettämme taas näyttäisi olevan oman alitajuisen ohjelmointimme muuttaminen. Se on onneksi helpompaa kuin voisi luulla.

Onnellisuuden kiintopiste (engl. set point tai baseline) tarkoittaa tasoa, jolle onnellisuutemme palautuu aina uudestaan ja uudestaan, riippumatta ulkoisesta tapahtumista tai olosuhteiden muutoksista. Sitä voisi kutsua myös onnellisuuden perustasoksi.

Kuten kerroin positiivista psykologiaa käsittelevässä artikkelissa, muutokset ulkoisissa olosuhteissa vaikuttavat onnellisuuteemme vain hetkellisesti, ja pitkällä tähtäimellä niiden merkitys on hyvin pieni. Tapahtuipa elämässämme lähes mitä tahansa, totumme melko nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen. Tämä ilmiö tunnetaan englanniksi nimellä hedonic adaptation (tai hedonic treadmill), ja sen vaikutus onnellisuuteemme on todella suuri.

Onnellisuuden palautuminen vanhalle tasolle on ilmiönä jopa niin vahva, että saattaa helposti tuntua, että pitkäaikaisen onnellisuuden tavoittelu on lopulta aivan yhtä tyhjän kanssa. Tämä näkemys voi tuntua hyvin perustellulta, koska onnellisuuden kiintopisteen on osoitettu olevan pitkälti geneettistä. Onneksi geenit eivät onnellisuuden tapauksessa kuitenkaan määrittele kohtaloamme sen enempää kuin sairauksienkaan kohdalla.

Geenit eivät ole kohtalomme

Vaikka meillä olisi geeniemme puolesta keskimääräistä suurempi riski sairastua vaikkapa keuhkosyöpään, ei tämä tarkoita, että välttämättä koskaan sairastuisimme. Sairastummeko vai emme, riippuu lukemattomista tekijöistä, joista moniin pystymme itse vaikuttamaan omilla valinnoillamme. Keuhkosyövän tapauksessa merkittävin oma valintamme on tupakointi tai tupakoimatta jättäminen, ja tämä yksittäinen valinta on paljon merkittävämpi kuin perinnölliset tekijät yhteensä.

Aivan samoin pystymme omilla tietoisilla valinnoillamme vaikuttamaan omaan onnellisuuden kiintopisteeseemme. Tämä saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, jos kerta ulkoisten olosuhteiden vaikutus onnellisuuteemme on vain vähäinen. Tässä on kuitenkin erotettava toisistaan olosuhteet ja oma tietoinen toiminta. Keuhkosyövän tapauksessa ilmansaasteet on olosuhde – tupakoimattomuus taas oma valintamme. Onnellisuuden tapauksessa tilanne on samoin: olosuhteet vaikuttavat vähän, omat valintamme paljon.

Alitajuntamme on kohtalomme

Jos kerta valintamme määrittelevät pitkälti onnellisuutemme, mikä sitten määrittelee minkälaisia valintoja teemme?

Osittain valintamme ja päätöksemme ovat tietoisia. Paljon suurempi osa päätöksistämme on kuitenkin täysin alitajuisia, emmekä useinkaan edes tiedosta tehneemme mitään valintaa. Puhumattakaan siitä, että olisimme tietoisesti puntaroineet vaihtoehtoja ja tehneet valinnan täysin tietoisesti.

Eikä tässä vielä kaikki. Tästä ne huonot uutiset vasta alkavat…

Nekin valinnat, jotka teemme tietoisesti, ovat yleensä hyvinkin vahvasti alitajuntamme ja tunteidemme värittämiä.  Monessa tilanteessa saattaa päätökseni taustalla olla oikeasti pelko tai jokin muu tunne, vaikka tietoisen mieleni tasolla olen tekemässä täysin rationaalista päätöstä.

Tupakointi antaa tästäkin hyvän esimerkin: päätös sytyttää tupakka saattaa olla “tietoinen” valinta, mutta usein päätökseen on vaikuttanut negatiivinen tunne tai stressi. Onnellisuuteen liittyvät päätöksemme ovat hyvin samankaltaisia.

Joissain tilanteissa alitajuntamme tekee vielä oikein emätepposen: Kun välttelemme jonkin asian kohtaamista, saatamme tehdä alitajuisen valinnan, jonka ansiosta vältymme joutumasta kasvotusten tämän asian kanssa.

Tämä mekanismi on suojautumiskeino, joka ei ole pelkästään huono asia. Se suojelee meitä liialliselta kivulta ja psykologiselta kärsimykseltä. Sen ansiosta kaikki asiat eivät stressitilanteessa räjähdä kerralla päin naamaa, vaan voimme kohdata asioita pikku hiljaa rauhallisemmassa tahdissa. Vaikka mekanismi on monessa tilanteessa hyödyllinen, sillä on kuitenkin myös varjopuolensa.

Välttelemäämme asiaan saattaa nimittäin liittyä merkittävä valinta, joka vaikuttaisi huomattavasti omaan onnellisuuteemme. Kun välttelemme tuota asiaa, välttelemme myös kyseistä valintaa. Teemme siis alitajuisesti aivan eri valinnan, jonka ansiosta vältämme kokonaan sen oikeasti tärkeän valinnan, jolla olisi suuri vaikutus onnellisuuteemme. Toisin sanoen emme koskaan edes päädy siihen tilanteeseen, jossa joutuisimme – tai pääsisimme – tekemään tuon valinnan.

Alitajuntamme on aivan loputon suo, ja sen vaikutustavat pirullisen ovelia ja huomaamattomia. Ei siis ole mikään ihme, että onnellisuutemme suhteen alitajunta yleensä jyrää tietoiset valintamme.

Onneksi huonot uutiset loppuivat tähän, ja voimme siirtyä niihin hyviin uutisiin.

Sen sijaan että yrittäisimme tehdä kaikki päätöksemme tietoisesti, voimme tehdä tietoisia valintoja alitajuntamme muuttamiseksi. Tähän ilmiöön perustuu melkolailla kaikki mitä esitän tässä blogissa.

Tämän artikkelin lopusta löydät linkit blogiteksteihin, joissa kuvailen tarkemmin miten alitajunnan muuttaminen käytännössä toimii.

Ennen ryhtymistä uskomusten muuttamiseen, on hyvä tarkastella onnellisuuden kiintopistettä vielä hieman toisesta näkökulmasta.

Kiintopisteestä joustavaan onnellisuuden tasoon

Englantilainen psykologian tohtori Robert Holden on esittänyt erittäin mielenkiintoisen teorian liittyen onnellisuuden kiintopisteeseen. Hänen kokemuksensa mukaan kiintopiste ei ole niinkään kiinteä, vaan enemmänkin taso, johon olemme yksinkertaisesti tottuneet. Tietty onnellisuuden taso tuntuu meistä tutulta ja turvalliselta, ja turvallisuuden kaipuumme saa meidät vaistomaisesti palaamaan takaisin tälle tasolle.

Holden on onnistunut hienolla tavalla havainnollistamaan tämän ilmiön: Aiheesta pitämiensä seminaarien aikana Holden on merkannut lavalle janan, jonka toisessa päässä on yksi ja toisessa päässä kymmenen. Tällä skaalalla yksi tarkoittaa erittäin masentunutta ja kymmenen erittäin onnellista. Tämän jälkeen Holden on pyytänyt ihmisiä tulemaan yksi kerrallaan lavalle, ja asettumaan seisomaan sille kohtaa janaa, joka vastaa lavalla olijan sen hetkistä onnellisuuden kokemusta. Kun ihmiset ovat kertoneet miksi he ovat asettuneet juuri tälle kohtaa janalla, vastaukset ovat olleet hyvin kuvaavia.

Erityisen hyvin totunnaisuuden ilmiö tulee esille, kun Holden pyytää osallistujaa liikkumaan janalla jonkin matkaa kohti onnellisuutta, ja tunnustelemaan miltä tämä onnellisuuden taso tuntuu. Monien kokemus on, että tällainen liiallinen onnellisuus ei tunnu luonnolliselta tai sopivalta. Holden on kertonut mm. erään nunnan reagoineen toteamalla, että seistessään lähellä onnellisuuden ääripäätä, hän oli alkanut tuntea olonsa ”hieman tuhmaksi”

Sitä ei välttämättä osaa sanoa mikä asiassa on vialla, mutta jotenkin se ei vain tunnu oikealta, jos kokee olonsa liian onnelliseksi.

Tämän taustalla on yksinkertaisesti alitajuinen uskomus, jonka mukaan meidän kuuluisi olla niin tai näin onnellisia, eikä paljon sen enempää eikä vähempää. Oikeastaan tämä ei ole yksi uskomus, vaan nippu toisiinsa kietoutuneita uskomuksia, joista monet olemme omaksuneet jo hyvin pieninä.

Onneksi tällaisetkin uskomukset on mahdollista muuttaa, ja niiden muuttaminen on jopa melko helppoa.

Alitajunnan ja uskomusten muuttaminen käytännössä

Sitä miten uskomusten muuttaminen käytännössä tapahtuu olen käsitellyt seuraavissa artikkeleissa:
– Ajatusten kyseenalaistaminen: tekniikkana The Work of Byron Katie
– 12 tapaa joilla itsetuntemus voi vähentää ahdistusta.

Facebook

comments

Kommentoi artikkelia